Rontti

Trond Trosterud

Syntynyt 1962, lapsuus Oslossa, Hammerfestissa ja Trondheimissa, lukenut yleistä kielitiedettä (dr.artium (FT) 2004), pohjoismaista filologiaa, suomea, historiaa ja matematiikkaa. Naimisissa Kirstin kanssa, meillä on kaksi lasta, Sindre (s. 1993) ja Aino (s. 1994), jotka keväällä 1998 siis kirjoittautuivat isin kotisivuihin.

Työskennellyt norjan kielen lehtorina Turussa ja Helsingissa, akuperäiskansa-asiainvaltutettuna Kirkkoniemellä, ja nyt jatko-opiskelijana Tromssassa. Näköala parvekkeelta on tällainen

Tieteellisesti olen viime kymmenen vuoden aikana liikkunut itään päin, norjan murteista suomen ja viron kautta Uralin toiselle puolelle. Lingvistisesti olen tullut siihen johtopäätökseen, että on perusteellinen ero merkitystä kantavien juurten ja merkitsettömien affiksien välissä, ja että on yhtä perusteellinen väärinkäsitys olettaa, että tietylle elementille E_i, joka on läsnä kieliopin tietyllä tasolla i, pitää olla olemassa vastaava elementti E_j toisella tasolla j (tätä C.E.Bazell jo 1952 kutsui "The correspondance fallacy in linguistics"). Kielioppia käsittelevien artikkelien lisäksi olen myös kirjoittanut artikkeleita kielistä ja yhteiskunnasta, ja kielistä ja tietoteknologiasta.

Poliittisesti en näe muita mahdollisuuksia kuin korvata kapitalismi kommunismilla. Suomalaisille lukijoille täytyy sitten heti kertoa, että Neuvostoliitto ei ollut mikään kommunistinen valtio sanan varsinaisessa merkityksessä, pikemmin tsaarivallan jatkeena modernin keinoin. Neuvostoliitto syntyi kuitenkin vaihtoehtona kapitalismille, ja kaikille, jotka etsivät vaihtoehtoja nykymaailman menolle, on tärkeä perehtyä vaihtoehtojen epäonnistumisiin.

Artikkelini kielestä ja yhteiskunnasta tutkivat kielten olosuhteita nykymaailmassa. Kirjoitan Norjasta ja Suomesta, joita tunnen parhaiten, mutta yllämainituista syistä siis myös Neuvostoliitosta.

Esteettisesti olen luonnollisesti kiinnostunut kauneudesta. Kauneinta, mitä tiedän, on suomen kieliopin yllätävät kuviot, ja se tosiasia, että puolet maailman kielistä (ja samalla niiden kieliopeista) on katoamassa, on mielestäni ihmiskunnan suurimpia esteettisiä ongelmia. Muu kaunis luonto lödän mm. matematiikasta ja revontuulesta. Lunni on kaunis, mutta kauneinta lunnia, jonka olen nähnyt, en nähnyt Lovundin saarella, vaan internetissä, enkä oikain tiedä, mitkä johtopäätäkset siitä voi vetää.

Kaunista kulttuuria löydän arkitehtuurista (funkiksesta, mutta myös karelianismista), lyriikasta, ja monesta muusta paikasta (en kaikialta, valitettavasti).