"Miksi puhua koltansaamea, kuin sillä ei pääse edes Ivaloon? - Koska sillä pääsee Luujärvelle."
Koltansaame eroaa monista muista vähemmistäkielistä ratkaisevalla tavalla: Sen puhumaalueen halki kulkee enemmistökielten raja. Ainoa tapa, jolla voi puhua muiden itäsaamelaisten kanssa (jos ei osa venäjää) on siis käyttämällä koltan- ja kilttinänsaamea. Tästä näkökulmasta katsoen koltansaamella on jopa hyvät mahdollisuudet säilyä vielä kahdellekymmennelletoiselle vuosisadalle, verrattuna esim. eteläsaameen, jota ei ole koskaan "tarvetta" puhua, koska kaikki puhujat osaavat myös (ja vähintään yhtä hyvin) skandinaviaa.
Tämä tosiasia ei tietenkään ole tarpeeksi koltansaamen säilyttämiseen, eikä edes tärkein syy, miksi pitää säilyttää sitä. Kieli jatkaa olemassaoloaan tai katoaa puhujiensa päätöksen ansiolla. Joko he puhuvat sitä, tai sitten he lakkaavat käyttämästä sitä. Kielten elvyttäminen toimii samalla tavalla: Joko ryhdytään ottamaan kieli käyttöön, tai sitten ei. Kielen kohtalo on siis aino (mahdollisten) puhujien käsissä, tai tarkemmin sanottuna, heidän suissa.
Ulkopuoliset seikat voivat kuitenkin vaikuttaa ratkaisevasti tilanteen. Koltansaamen kehitykseen ovat vaikuttaneet sekä toinen maailmansota että valtion suomalaistumispolitiikka, kuin myšs saamelaisten syrjäinen sijainti. Näinä päivinä koltansaamen asema koltansaamelaisten keittišpšytien äärissä on ehkä heikentynyt, mutta samalla on tapahtunut kaksi suurta myšnteistä muutosta: Koltansaamesta on tullut koulun oppiaine, ja Venäjän raja on avautunut.
Koltansaame koulun oppiaineena on äärimmäisen hieno asia. Eletään É Tästä ei kuitenkaan pitää tulla lepotyyny (?) vanhemmille. Samalla tavalla kuin suomenkieliset lapset eivät opi puhumaan suomea koulussa, eivätkä myšs Sevettijärven lapset opi puhumaan koltansaame, ei ainakaan hyvin.
Venäjän rajan avautumistä myšten on tullut mahdolliseksi tutustua sukulaisiin rajan toisella puolella. Tämä sinänsä positivinen kehitys on myšs korostanut koltansaamen roolia kansainvälisenä kielenä. Koululapset näkevät siis, että he koulussa opiskeltua kielellään voivat puhua ihmisten kanssa, jotka elävät aivan eri elämää, mutta jotka kuitenkin ovat itäsaamelaisia kuten hekin ovat.